Heiski blokkaa

Kun lemmikki sairastuu

KUN LEMMIKKI SAIRASTUU

 

 

Jokaisen lemmikkieläimen ottajan on varauduttava siihen, että jossakin vaiheessa edessä on tilanne, kun lemmikki sairastuu.

Jotkut lemmikit sairastuvat jo nuorina, mutta yleensä viimeistään vanhuus tuo mukanaan myös erilaisia kremppoja. Jos sairaudet ovat alussa oireettomia, lemmikin omistaja ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, että hänen lemmikkinsä voisi olla sairas. Sairauksista suurin osa paljastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun lemmikki viedään tutkittavaksi eläinlääkäriin.

Sairaus tai sairaudet yllättävät usein eläimen omistajan, joka saattaa pohtia sitä, miksi juuri hänen lemmikkinsä on sairas ja mitkä ovat hoitomahdollisuudet. Tässä vaiheessa on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa elinajan odotteesta ja elämänlaadusta. Kannattaa muistaa, että lääkityksen avulla sairauksista osa pysyy hallinnassa. Ruokavaliollakin voidaan hidastaa sairauksien etenemistä ja saada jopa vuosia lisäaikaa. Myös leikkaukset ovat yksi hoitovaihtoehto.

 

Varaudu haasteisiin

Arki voi olla sairastuneen lemmikin kanssa haastavaa. Jos lemmikille määrätään uusi ruokavalio ja perheessä on muitakin eläimiä, sairaan eläimen ruokkiminen pitää hoitaa siten, etteivät muut pääse sen aterioihin käsiksi. Jos sairautta hoidetaan lääkkein, saattaa lääkitseminen osoittautua hankalaksi. Etenkin pillerin antaminen kissalle voi olla vaikeaa. On myös tärkeätä muistaa, että lääkitys on annettava eläimelle joka päivä samaan aikaan – joskus jopa aamuin illoin. Omat aikataulut pitää sovittaa sairaan lemmikin hoidon mukaisiksi: lääkityksestä ei voi luistaa.

Lemmikkieläimen vointia on seurattava. On varmistettava, että eläin syö, juo ja tekee tarpeensa, eli perusasioiden on oltava kunnossa. Jos esimerkiksi kissa on syömättä yhdenkin vuorokauden, sen maksa alkaa vaurioitua. Juominenkin on tärkeätä, ettei eläimen elimistö pääse kuivumaan. Lemmikin suoliston toimintaa on hyvä seurata ja ylös kannattaa kirjata niin löysä ja kova uloste kuin ripulointi ja ummetuskin. Myös lemmikin painoa, turkin kuntoa ja juomisen määrää on seurattava, sillä niissä tapahtuvat muutokset ovat ensimmäisiä merkkejä sairaudesta.

 

Salakavala munuaisten vajaatoiminta

Sain omakohtaista kokemusta lemmikin sairastumisesta, kun ensimmäisellä kissallani Almalla todettiin munuaisten vajaatoimintaa. Sitä ei voida parantaa, mutta sairauden etenemistä kyetään hidastamaan oikealla ruokavaliolla. Munuaisten vajaatoiminnan oireita ovat ruokahaluttomuus, väsymys, pahanhajuinen hengitys, suun haavaumat, lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä laihtuminen. Sairaus todetaan verikokeilla ja virtsatutkimuksilla. Siksi yli 7-vuotiaat kissat olisi vietävä kerran vuodessa terveystarkastukseen. Mitä aikaisemmin sairaus todetaan, sitä enemmän lemmikkieläimelle voidaan luvata elinaikaa.

Munuaisten vajaatoimintaa on haastavaa hoitaa. Pitää seurata, että lemmikkieläin syö eikä ala paastota. Sairauteen kuuluu laihtuminen, joten lemmikille on usein annettava lisäravintona energiageeliä, jota voi ostaa apteekista. Salakavala sairaus saattaa piillä pitkään: kissa vaikuttaa päällisin puolin terveeltä ja syö täysin normaalisti. Vasta munuaisten petettyä kissan kunto romahtaa ja sairaus aktivoituu.

 

Pahasti oireileva kilpirauhasen liikatoiminta

Seuraavan kerran törmäsin lemmikin sairauteen, kun vein toisen kissani Nellin verikokeisiin. Se oli muuttunut aggressiiviseksi ja alkanut käydä nuorimman kissani kimppuun ja maukua öisin eteisessä. Verikokeista selvisi, että Nellillä oli kilpirauhasen liikatoiminta.

Kissa oireili pahasti. Oli karvanlähtöä, laihtumista, jatkuvaa nälkää ja janoa, vilkastunutta aineenvaihduntaa, hermostuneisuutta ja vilkkautta, kehon lämpötilan vaihtelua ja mouruamista sekä maukumista. Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan lääkityksellä, joka ei paranna sairautta mutta pitää oireet kurissa.

Aamuin ja illoin annettavan lääkkeen saamisessa suu kautta perille oli omat haasteensa. Vuoden lääkitsemisen jälkeen tilanne onneksi helpottui, kun Nellille määrättiin kerran päivässä annettava lääkitys. Kissa on vaikea saada nielemään pillereitä, joten ruiskutin tabletit Nellin suuhun veden sekaan murskattuina.

Lääkkeen tehoa seurattiin alussa kuuden kuukauden välein otettavilla verikokeilla. Sitten siirryimme vuosittaiseen terveystarkastukseen ja laajojen verenkuvien ottamiseen. Lääkityksen avulla kilpirauhasen liikatoiminta saatiin hallintaan ja oireet kuriin. Lääkettä piti antaa Nellille joka päivä samaan kellonaikaan, mikä edellytti täsmällistä päivärytmiä.

 

Suun terveydenhuolto tärkeää

Iän myötä Nellillä alkoi olla yhä enemmän vaivoja. Kun Nelli oli 17-vuotiaana röntgenkuvauksessa, eläinlääkäri havaitsi kissavanhuksella alkuvaiheessa olevan hammassyöpymän, jota hoidettiin poistamalla yksi hammas leikkauksessa ja putsaamalla purukalusto hammaskivestä. Jälkihoidosta piti huolen tulehduskipulääke.

Lemmikin suun terveydestä kannattaa pitää huolta. Hampaat on syytä tarkastuttaa eläinlääkärillä säännöllisesti vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä. Kissan normaaliin syömiseen ja suun toimintaan on hyvä kiinnittää huomiota. Välillä kannattaa itsekin kurkata lemmikin suuhun ja varmistaa, ettei hengitys haise pahalle.

Hammassyöpymähavainnon jälkeen tarkkailin, että Nelli söi normaalisti ja ettei syöminen tuottanut kipua. Kurkkasin sen suuhun säännöllisesti, vaikka kaveri ei siitä alkuun tykännytkään. Kerran sainkin kynsistä kunnolla käteeni.

Nelli ikääntyi ja menetti hampaita, aloin tarjota sille helposti purtavaa monipuolista ravintoa. Pehmeää ja pieneksi pilkottua lihaa sen oli helpompi syödä. Ruokakaupoissakin on tarjolla hyvä valikoima monipuolisia ja maukkaita senioriruokia, jotka kelpasivat nirsolle Nellille.

Monet lemmikin omistajat kauhistelevat aivan turhaan hampaiden poistoa. Esimerkiksi kissa ja koira pärjäävät ihan hyvin ilman purukalustoa ja voivat paremmin, kun kipeät hampaat eivät ole niiden kiusana.

 

Kun nivelrikko vaivaa

Nivelrikko on yleinen mutta vaikeasti havaittava ikäkissojen sairaus. Nivelrikon oireet ovat lievähköjä ja vaikeasti tunnistettavia. Eläimen liikkuminen voi olla jäykkää, ja kissa saattaa olla haluton hyppäämään. Kankeus ja väsymys tupataan yleensä laittaa vanhuuden piikkiin. Nellillä nivelrikko todettiin sen ollessa 16-vuotistarkastuksessa eläinlääkärillä.

Nivelrikkoisen kissan painoa on tarkkailtava, sillä ylipaino rasittaa niveliä ja pahentaa oireita. Nelli oli normaalipainoinen, joten sen painoa ei onneksi tarvinnut alkaa pudottaa. Sairautta hoidettiin tulehduskipulääkkeillä ja omega3-rasvahappovalmisteilla.

Koska Nellin takajalkojen lihaksisto oli surkastunut ja lonkat arat, seurasin sen liikkumista päivittäin. Lelut eivät enää jaksaneet kiinnostaa nivelvaivaista, mutta välillä kissavanhus riehaantui juoksemaan rallia pitkin asuntoa. Kissan kunto vaihteli päivittäin. Toisinaan Nelli kävi vain syömässä ja meni takaisin nukkumaan. Se tykkäsi makoilla iltaisin nojatuolissa ja oleilla ihmisten lähellä. Nelliä sai silitellä ja harjata. Joskus se puri harjaa, jos kampaussessio kesti liian kauan. Kesäisin Nelli viihtyi parvekkeella, jossa se bongaili lintuja.

 

Eläimen ehdoilla

Vielä viimeisimpinä vuosinaan Nelli hyppäsi joka yö nukkumaan viereeni. Iltatoimenaan kissamummo halusi aina pestä perheen nuorimman kissan, jolle se oli kuin emo. Punnitsin Nellin säännöllisesti ja vein sen kerran vuodessa eläinlääkäriin senioritarkastukseen ja verikokeisiin.

Nelli oli hyvin kranttu ruoan suhteen; mikä tahansa ei nirsoilijalle kelvannut. Jos se sai yhtenä päivänä hyytelöä, seuraavana päivänä se ei kelvannut. Toisinaan minun oli käytävä vielä illalla kaupassa ruokaostoksilla, kun rouva ei suostunut syömään mitään tarjolla olevaa vaan vaati esimerkiksi moussea!

Nellillä oli vanhoilla päivillään useita sairauksia, mikä edellytti minulta valppautta. Seurasin, että lääkkeet tehosivat, ettei kissalla ollut kipuja ja ettei mitään poikkeavaa ilmaantunut. Halusin tarjota Nellille pitkän, hyvän ja nautinnontäyteisen elämän. Maaliskuussa 2016 nivelrikko vei voiton ja äityi niin pahaksi, että Nelli lähti kissojen taivaaseen Alma-kissan luokse.

No Comments »

Kiitos Sokos !

 

Tavarataloketju Sokos luopuu kaikkien aitojen turkisten myynnistä, myös turkissomisteisten vaatteiden. Tästä alkoi kauhea media pyöritys.

Jos kerran suomalaiset naiset ei halua enää ostaa turkistuotteita, niin ei niitä silloin enää ole kannattavaa pitää valikoimassa. Muutaman keskustan kansanedustajan mukaan turkiksia pitää olla valikoimassa, vaikka niitä ei haluta ostaa. Onko tämä siis Sokoksen vika, ettei asiakkaat halua ostaa turkiksia?

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila vaatii Sokokselta nöyrää anteeksipyyntöä. Ai niin kuin mistä? Siitäkö, että ihmiset pärjää ilman turkiksia vai siitäkö, että Sokos on kuunnellut asiakkaita?

Sokos tekee päätökset valikoimasta itse. Kyseessä on neljä tuotetta, joissa on turkista mukana ja, joita Sokos ei valikoimassa enää pidä ensi vuonna. Päätös tehty asiakkaiden kysynnän ja kaupallisen harkinnan perusteella. Sokoksella on 18 tavarataloa Suomessa. Turkiksia koskeva päätös alkaa näkyä liikkeiden valikoimassa ensi vuoden aikana.

Sokos on perustellut turkiksista luopumista eläinten oikeuksilla.” meille on tärkeää, että valikoimissamme olevien eläinperäisten tuotteiden ja raaka-aineiden tuotannossa kunnioitetaan eläinten oikeuksia ja huolehditaan eläinten hyvinvoinnista”.

Sokoksen tueksi asettui eläinsuojelujärjestö Animalia. Animalia on kiittänyt Sokosta vastuullisesta päätöksestä.

Turkisten tuotanto ja kysyntä hiipuvat niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti.

Useat isot vaateyritykset kuten Armani, Hugo Boss, H&M, Lindex ovat luopuneet turkistuotteista.

Jokainen voi miettiä, että olisitko itse valmis asumaan pienessä häkissä, jossa on virikkeitä olemattoman vähän. Haluaisitko itse elää vankina? Turkistarhaus on eläinrääkkäystä ja eläimelle turhaa kärsimyksen tuottamista. Jokainen eläinrakas ihminen sanoo turkiksille ei kiitos.

 

No Comments »

Almalle , elämäni kissalle

Kaikki päivät jaksoit yrittää,

urheata esittää.

Kaikkeni vuoksesi tein,

seisoin vierelläsi sun,

vaikka sinun luovuttaneen nään.

Viereesi jäin, seisoin vierelläsi aina vain.

 

Kaikki päivät annoit kaiken ja enemmän.

Kun huomaat ettet jaksa,

otat ilmeen vakavan.

Et jää yksin

vihollista vastaan,

minä suojelen sinua.

 

Pidän sinusta kiinni

vaikka en sinua oikeasti nää,

en tahdo irti päästää.

Ei sinua voi minusta erottaa,

jäät mieleeni muistoihin.

Kiitos kun olit totta 12-vuotta,

vierelläni teet loppu matkan

vaikka se ois kuvitelmaa.

 

Sinut vuoteeseen kuvittelen,

sinulle kadulla puhun,

olet hahmo pihan koivussa.

Olet valona tielläni,

silloin kun on vaikeaa.

 

Se mitä olimme, olemme nyt.

Se, mitä meillä oli, on edelleen.

Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

Kun tunnen surun hiipivän sydämeeni

olen hiljaa,

suljen silmät,

hengitän.

Kuuntelen askeltesi ääntä sydämessäni.

Et ole poissa, kuljet mukanani, aina sinussa.

Kauniita unia , Alma.

15.11.2000 – 10.12.2012

 

No Comments »

Ravihevonen Olympos

 

 

 

 

RAVIHEVONEN OLYMPOS

 

Aloin hoitaa Ollia joulukuussa 1998. Olli oli varsana jo ikäisekseen todella  iso kokoinen hevonen . Kävelin paljon Ollin kanssa , että se näkisi maailmaa  mahdollisimman paljon . Minulla oli taka – ajatuksena myös se ,että , Olli saisi olla ulkona mahdollisimman  paljon, varsoja kun ei ajeta niin kovin paljon. Kiersimme ympäri tallialuetta ja katselimme paikkoja . Se oli varsalle todella jännää ,kun kaikki paikat olivat mukamas joka kerta  erilaisia. Aina piti pelästyä jotakin. Jos ei muuta keksinyt niin sitten  näkyi ”pikku ukkoja ” , joita säikkyä. Pidin Ollia muutamia kertoja ajohevosen perässä.  Näin jälkeenpäin ajatellen Olli toimi kuin enkeli . Yhden virheen  kumminkin tein .En opettanut Ollia kulkemaan tarpeeksi läheltä traktoreja .  Ne olivat maailman pelottavimpia härveleitä.  Ollilla ajettiin hiljaisia hiittejä, ja seurasin koko ajan kuinka ori kehittyi . Varsan hoidossa on se hohto , että pääsee heti alusta asti  seuraamaan sen kehittymistä . Sitten tuli se tilanne , kun omat henkilökohtaiset ennätykset parantui joka kuukausi . Oli niin hienoa  katseltavaa , kun pikkuisesta varsasta alkoi pikku hiljaa kehittyä  ravihevonen . Hiittien lisäksi tallin työntekijä ajoi Ollilla hiljaisia ajolenkkejä, ja minä kävelytin iltaisin ympäri tallialuetta Ollia ja hevonen ihmetteli avaraa maailmaa . Hiljalleen alkoi tajuta, ettei kaikki sittenkään ollut niin pelottavaa.

 

KAVIO EI KESTÄNYT

 

Sitten se tapahtui . Päästiin koelähtöön 3.11.99. Olli oli jo kolmevuotias. Ei enää mikään pikku varsa . Se oli oriin ensimmäinen isompi  askel. Olli pääsi koelähdön hienosti läpi ajalla 24,1 ja oli toisena maalissa . Kenkä irtosi radalle, mutta se ei menoa haitannut. seuraavaksi pääsI sitten ensimmäiseen starttiin .  Vuosi 2000 oli epäonnen vuosi . Kavio reistaili. Kavio paikattiin , testattiin erilaisia kenkiä . Minä rupesin ajamaan Ollia säännöllisesti aina iltaisin. Testasimme rauhallisia hiittejä , mutta ei kavio vain kestänyt .  Hiittijen jälkeen tuli vain verta kaviosta . Tämän lisäksi alkoi selkä reagoida .

Nelivuotiskausi meni ihan pilalle. Olli ei päässyt koko vuotena kilparadoille . Muut lähtivät raveihin ja Olli jäi talliin . Aloin ratasatamaan Ollilla kolme kertaa viikossa ja lisäksi ajolenkkejä .Ratsastaminen auttoi kivasti selkäkipuihin . Sitten omistajat lopettivat tallimaksun maksamisen . Se ei ikinä tiedä hyvää . Pian hevosesta tuli tallin ”musta lammas ”.

 

NIITIT PITIVÄT PUOLI VUOTTA, MUTTA SITTEN….

 

Vuonna 2001 tuli ranskalainen mies laittamaan Ollin kaviota . Olli sai  kavioon niitit . Sitten pääsi uudelleen suorittamaan koelähtöä. Se meni vielä paremmin kuin kaksi vuotta sitten . Kaksi sekuntia lähti pois  edellisestä ennätyksestä . Tästä lähti sitten Ollin kilpailu-ura liikkeelle . Hevonen pääsi sitten heti alkuvuodesta starttiin. Kaksi kertaa  kuukaudessa kävi juoksemassa kilpaa . Tässä vaiheessa tilanne oli se ,että sain ajaa Ollia paljon . Ajoin pitkiä ajolenkkejä. Jalkoja  hoitelin ja alkoi näyttää siltä ,että niitit pitivät kavion koossa . Olin  niin tyytyväinen.

Minulla oli sopimus tallinomistajan kanssa. Jos Olli  pystyisi joka kuukausi tienaamaan radoilta kokoon 3500 markan tallimaksun ,  niin Ollia ei myydä pois. Ajattelin: kyllä Olli siihen pystyy.

Neljätoista starttia ehti juosta kesäkuuhun mennessä ja sitten tapahtui jotain kamalaa . Kavio halkesi vielä lisää. Se tiesi taukoa radoilta. Minä tilasin kavion paikkaajan tallille ja maksoin itse koko summan . Seuraavassa  hiitissä kaviosta tuli taas verta ja paikka oli haljennut . Sitten taas  kavion paikkaajaa tilaamaan ja taas hiitillä tuli kaviosta verta .

sitten tämän kaiken kauhean lisäksi sattui uusi haaveri. Loppukesästä Olli satutti silmänsä . Tallinomistaja oli vienyt yhtenä keskiviikkona Ollin seisomaan  kuljetusautoon ,kun oli ravit . Siellä Olli oli sitten lyönyt silmänsä.  Kaiken lisäksi Olli vietiin kuljetusautoon sen takia, että ”kunnon  kilpahevoset” pääsevät karsinaa. Silmästä valui verta. Minä vein heti  Ollin eläinlääkärille . Hevonen sai kipulääkettä ja tippoja silmään. Silmän piti  olla pimeässä kaksi viikkoa . Laitoin Ollille silmäverkon ja teippasin vasemman verkon pimeäksi . Hyvin Olli siihen sopeutui. Välillä kävin viemässä Ollin  tallin pihalle katsomaan maisemia . Kahden viikon sisällä käytin Ollia”salaa ”  eläinlääkärillä kahteen otteeseen . Ori sai lisää kipulääkettä ja tippoja .  Pelkäsin Ollin puolesta ,että se sokeutuu . Miten näin arka hevonen pärjäisi  vain yhdellä silmällä . Tippoja laitoin kaksi kertaa päivässä silmään . Parin viikon  päästä eläinlääkäri kertoi ettei Olli ole sokeutunut . Se oli hieno uutinen  ja olin todella tyytyväinen . Sitten alkoi taas ajolenkit .Vielä kerran  tilasin kavion paikkaajan paikalle . Taas oli kaviosta tullut verta hiitin  jälkeen . Kavio ei vain kestänyt.

 

 

MONENLAISTA SYRJINTÄÄ

 

Ollia ryhdyttiin syrjimään tallissa ja  samalla minusta tuli ”hevosen omistaja” .Minä jouduin yksin maksamaan kaiken  minkä hevonen tarvitsi . Jouduin itse menemään ostamaan Ollille jalkoihin aineita, kun en enää saanut käyttää tallin yhteisiä aineita. se oli  tallinomistajan päätös .

Sitten alkoi syrjintä ruokinnassa. Ollille piti  antaa ”jätteitä ” . Minä aloin iltaisin ruokkia kaikki tallin hevoset, ja  Olli sai rouskuttaa samaa ruokaa kuin muutkin hevoset .

Sitten tuli syksy ja valmennukseen otettiin yksi hevonen lisää. Tallissa  oli neljätoista karsinaa ja viisitoista hevosta oli tallissa .

Tallinomistaja oli sitä mieltä ,että Olli alkaa viettää öitä ulkona  tarhassa . Silloin minulle riitti .Aloin taistella Ollin oikeuksista . Loppujen lopuksi se ylimääräinen hevonen meni” maalle” valmennukseen .

Kun tallista loppuivat aineet joilla hoidettiin jalkoja, niin tallinomistaja oli  antanut käskyn ,että minun ostamiani aineita käytetään ”huippuhevosten ”  jalkoihin . Silloin suutuin todella pahasti. On se kummaa,  miten saan taistella hevosen puolesta .

Sitten loppui Ollin kohdalla  valmennus . Ollin hoitaminen ja liikutus jäi minun huolekseni. Ketään ei  kiinnostanut Olli pätkän vertaan . Minä pidin huolta Ollista kaikin tavoin .  Talven tullen Tallinomistajan määräys oli ,että talvikengät laitetaan  ensimmäiseksi ”huippuhevosille ” ja Ollille viimeisenä . Koko alkutalven  Olli luisteli kesäkengillä jäisellä tiellä . Olli ei ollut minkään arvoinen tallinomistajan silmissä. Pelkkä kaakki vain.  Lopulta Olli sai hokkikengät alle viimeisenä hevosena . Tallinomistaja  viisasteli minulle , että hokit ovat kalliimmat kuin hevonen . Se tuntui  todella pahalta .

Aloin tulla aamuisin tallille kukon laulun aikaan ja  ajoin parin tunnin ajolenkkejä Ollilla . Tallinomistaja oli taas viisastellut ,että ajaisi ennemmin jollakin kilpahevosella noita pitkiä  lenkkejä . Olli ei ollut kenenkään mielestä muuta kuin se jalkavikainen kaakki .

 

MIKSI JUURI OLLI MYYTIIN ?

 

Tarhassa Olli juoksenteli muiden hevosten kanssa kilpaa ja ajolenkeillä meni välillä vähän kovempaa , kun halusi juosta .  Olli näytti olevan kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen .  Tallilla ihmeteltiin, kuinka viitsin kuluttaa aikaa hevoseen, joka ei enää  koskaan juoksisi kilpaa . Olli ei ollut minulle bisnestä. Minä rakastan  sitä hevosta .  Sitten kaikki tapahtui hyvin nopeasti . Ollin omistajat antoivat  tallinomistajalle oikeudet tehdä hevoselle juuri mitä hän haluaa .  9. 12.2001 Olli myytiin pois . Minulta otettiin pois hevonen, jota rakastin hyvin paljon .” Maalla” oli jalkavaivainen hevonen , mutta se jäi  valmennukseen. Ollin omistajat, omistivat tämän hevosen myös. Miksei myöskin  tuota hevosta myyty ??? Sen takia ,että se hevonen oli työtekijän suosikki  hevonen ja olihan hevosella jo satatuhatta tilillä.  Helmikuussa 2002 kävin katsomassa Ollia uusien omistajien luona . Olli oli minulle todella loukkaantunut . Minä olin hylännyt sen. Minusta tuntui niin  hyvältä nähdä Olli . Kunpa olisin vain tiennyt, että näin sen viimeisen kerran.  Olisin halunnut hyvästellä sen.

5.5.2002 Olli teurastettiin Jyväskylän teurastomossa.  Minun rakas hevoseni oli poissa. Ollin kuolema vei  minulta puoli sydäntä mukanani .

 

Nyt Olli laukkaa vihreillä laitumilla. Saa olla sielä vapaana ilman ihmisten määräilyjä. Nyt Ollilla on hyvät oltavat.  On luotani poistunut musta rakas hoitsuni.  On tästä aikaa ,kun se teuraaksi laitettiin. Kun asian varmaksi tietää sain, itkin hiljaa kotona .Vihreillä niityillä se hiljaa laukkaa ,toivottavasti se vielä minut muistaa. Olithan sinä minulle kaikista rakkain oma hoitsuni , ravureista parhain. Hyvästi Olli !

17.4.1996 – 5.5.2002

No Comments »

Kun tulee aika päästää lemmikkieläin taivaaseen

PÄÄSTÄÄ LEMMIKKI TAIVAASEEN

 

Lemmikin omistajalle tulee joskus eteen se päivä, kun on aika päästää rakas lemmikki, perheenjäsen ikuiseen uneen ja juoksemaan taivaaseen.

On ollut paljon juttuja siitä, koska on oikea aika luopua rakkaasta lemmikistä, mutta juuri missään ei ole ollut juttua siitä, miten lemmikin kuoltua ihminen toipuu siitä.

Ei ole ollut myöskään juttua siitä millaisia pelkotiloja ihminen kokee, kun huomaa, että rakas lemmikki on jo luovuttanut taistelun sairautta vastaan, ja aika päästää rakkaan perheenjäsenen ikuiseen uneen.

 

KUN ON AIKA LUOVUTTAA

 

Rakas Alma – kissani sairastui munuaistenvajaatoimintaa vuonna 2012 loppuvuodesta. Silloin se vasta todettiin, kun oireet tuli vasta loppuvaiheessa esiin , kun oli 85 % munuaisista tuhoutunut.

Oireet olivat niinkin kamalat kuin, että suuhun tuli haavaumia, ruokahaluttomuutta, juominen lisääntyi sekä virtsaaminen. Suu alkoi haisemaan. Muistan vieläkin sen hajun. Se oli karmiva. Laihtumista alkoi tapahtua aika vauhdilla. Väsymystä ja uupumusta, oksentamista. Huono vointisuutta.

 

Kun rakas lemmikki sairastuu niin siinä syntyy ihmiselle valtava stressi. Aamulla ensimmäisenä katsot vieläkö eläin on hengissä vai onko hän yöllä nukkunut pois. Sitten päivän mittaan arvioit eläimen tämän hetkistä terveydentilaa, että onko vointi huonontunut vai kohentunut. Joko tänään on aika päästää rakas lemmikki taivaaseen vai vieläkö seuraan vielä muutaman päivän tilannetta. Käyt monta kertaa päivän aikana itsesi kanssa kamppailua, että onko tänään tullut se päivä vastaan, kun on sanottava hyvästit.

 

 

 

 

Se tunne, kun huomaat rakkaan lemmikin luovuttaneen taistelun sairautta vastaan on todella hirveetä. Kun tajuat, että ei ole enää mitään tehtävissä. Kun katsot uupunutta eläintä ja näet hänen silmistään, ettei ole enää elämäniloa jäljellä. Ne raastavat sinua, kun tiedät, että sinun viimeinen rakkauden palvelus on päästää eläin ikiuneen.

 

 

KUN TULEE AIKA SANOA HYVÄSTIT

 

En tule ikinä unohtamaan päivää, kun vein Alman eläinlääkärille. Tiesin silloin, että nyt on tullut se päivä vastaan, kun sanon rakkaalle kissalleni hyvästit.

Eläinlääkäri otti vielä verikokeet ja kun tulokset valmistuivat, niin asia oli hyvin selvä, että Alma nukutetaan ikiuneen ja teen sen viimeisen rakkauden osoituksen, elämäni kissalle.

Alma oli saanut jo hetken aikaa rauhoittavaa ja kipulääkkeitä, kun verikokeen tuloksia piti odotella.

Olin Alman kanssa koko ajan lääkärihuoneessa. Alma oli hyvinkin rauhallinen, kun oli saanut rauhoittavaa. Silitin Almaa ja huomasin, että on aika ”kamoissa”.

Eläinlääkäri tuli huoneeseen ja sanoi, että nyt voitaisiin aloittaa.

Eläinlääkäri alkoi laittaa lopetusainetta suoraan suoneen ja melko nopeasti Alma lyyhistyi käsivarsilleni. Eläinlääkäri kuunteli sydäntä ja sanoi lopulta:” nyt on sydän pysähtynyt”.

Silloin vasta annoin luvan itselleni romahtaa. Itkin Alman vierellä ja huomasin, että Alman silmät lasittuneet ja tajusin, että jäljellä on enää ulkokuoret ja Alma on poissa.

Silitin Almaa ja en meinannut millään pystyä lähtemään huoneesta. Palasin ovelta aina vaan uudelleen Alman vierelle. Lopulta sanoin, että Alma mami rakastaa sinua ja pakotin itseni lähtemään huoneesta.

 

 

TRAUMAATTISEEN KRIISIIN LIITTYVÄ SHOKKI

 

Psyykkisiä traumoja ovat esimerkiksi rakkaan odottamaton kuolema.

Shokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei pysty sillä hetkellä käsittelemään.

Vaihe voi kestää muutaman vuorokauden ajan. Shokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta ja kieltää sen.

Ihmisen reagointi vaihtelee. Moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä.

Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta.

 

 

 

REAGOINTITILA

 

Shokkitilan jälkeen mieli siirtyy reagointitilaan. Ihminen alkaa käsittelemään tapahtunutta yrittäen ymmärtää sitä.

Tilanteen käsittelyyn voi liittyä ruumiillisia oireita, kuten; ruokahaluttomuutta, unettomuutta, syyllisyydentuntemuksia.

 

 

 

KÄSITTELYTILA

 

Reagointitilan väistyessä mieli rauhoittuu. Asiat mielessä alkavat selkiytyä ja kaikki palaset loksahtavat pikkuhiljaa paikoilleen. Käsittelytilaan siirtyessä, jossa aluksi shokin aiheuttanutta tapahtumaa aletaan mielessä hyväksyä.

 

UUDELLEENSUUNTAUTUMISEN TILA

 

Edessä on viimeinen käsittelyvaihe, uudelleensuuntautumisen tila. Tässä tilassa tapahtuu lopullinen toipuminen shokista. Ihminen on kyennyt käsittelemään tapahtuneen sitten, kun se ei rajoita enää millään tavalla elämää ja luottamus elämään sekä tulevaisuuteen palautunut takaisin.

Tässä tilassa ihminen huomaa itsessään sellaisia voimavaroja, joiden olemassaolostaan ei ollut aikaisemmin tiennyt.

Suuren kriisin jälkeen ihminen ei ole enää ikinä ennallaan, mutta tällaisen vastoinkäymisen jälkeen on vahvempi kuin ennen.

Jatkossa pystyy käsittelemään vastaavia haasteita paremmin.

Ikävissä asioissa pitää ottaa aina kaikki opettavaiset ja kasvattavat kokemukset mukaan, sillä tulevissa elämänkoitoksissa ne tulevat olemaan jatkossa suuri voimavara.

 

Se kauanko eri vaiheet vievät aikaa vaihtelee ihmisillä. Jotkut toipuu parissa vuodessa ja toiselle voi kulua aikaa, vaikka kymmenen vuotta.

Itse en ole päässyt tähän

vaiheeseen vieläkään, vaikka aikaa kulunut jo kolme vuotta.

 

 

 

MITEN TOIPUA KUOLEMASTA

 

Kotona minua odotti Cara ja Nelli – kissat.

Ne olivat ihan ihmeissään miksi tulen takaisin tyhjän laatikon kanssa ja miksi itken koko illan.

Arkea oli vaan pakko jatkaa ja kaupassa oli pakko käydä ostamassa kissoille ruokaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna kissat pitivät minut liikkeessä ja kissojen vuoksi oli sängystä noustava ylös. Kissat pitivät minut järjessä.

Surun keskellä oli raastavaa katsoa miten kissat surivat Almaa. Cara ja Nelli kävivät syömässä ja menivät vierekkäin nukkumaan. Näin pyöri arki.

Nelli maukui muistaakseen puolitoista viikkoa kaikki yöt ja minä kävelin yöt kotona Nelli sylissä ja lohdutin häntä.

Otin sänkyyn viereeni nukkumaan ja siihen lopulta väsyneenä nukahti.

Ensimmäinen vuosi Alman kuolemasta meni sumussa. Oli pakko pyörittää arkea ja hoitaa kissoja ja antaa niille kaiken huomion, mutta yhä ne vaan masentuneena kävivät syömässä ja nukkuivat vaan. Eivät juuri yhtään leikkineet tai parvekkeella käyneet ulos katsomassa.

 

Vuosi Alman kuolemasta tuli vastaan tilanne, että kaveri pariskunnalle syntyi vauva ja heidän villi kollikissa muutti minun luokseni joulun jälkeen.

Silloin kaikki muuttui. Kahdessa viikossa kaikki kolme kissaa nukkui vierekkäin ja alkoi asunnossa elämää. Kissat leikkivät keskenään ja kesällä viettivät yhdessä aikaa parvekkeella, vaanien kärpäsiä.

Kollikissa Vili ei voi aavistaakaan miten paljon iloa tuonut tähän perheeseen.

Vili tuli pelastaa meidät syvästä masennuksesta, iloisella ja sosiaalisella luonteella.

Vili toi asuntoon eloa ja elämänhalua, olemalla ihana oma itsensä.

 

 

AIKA HELPOTTAA

 

Kun elää pitkän yhteiselon eläimen kanssa ja tulee eteen aika, kun rakas lemmikkieläin päästettävä taivaaseen, niin se vie useita vuosia aikaa, kunnes suru helpottaa ja tilalle tulee kaipaus. Nyt on kulunut kolme vuotta Alman kuolemasta ja minä yhä niin paljon kaipaan Almaa. Yhä minä itken, että olen menettänyt elämäni kissan.

 

Jokaisella on erilainen tapa surra ja jokaisella se vie aikaa toipua.

Aikanaan pystyy hyväksymään asian, mutta muistot aina säilyvät mielessä.

Nautitaan siis jokaisesta päivästä, jonka saamme lemmikkieläimen kanssa elää.

 

Tähän loppuun runo jonka eläinlääkäri oli kirjoittanut korttiin:

”Se mitä olimme, olemme nyt.

Se, mitä meillä oli, on edelleen.

Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

 

ole hiljaa.

sulje silmät.

hengitä.

kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.

En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa”

Kauniita Unia, Alma.

 

Alma 15.11.2000 – 10.12.2012

No Comments »